Saimme materiaaliksi lukea Janne Hakolan pro gradun ”Sosiaalisen median mahdollisuudet ja haasteet koulukuraattorin työssä” ja Valtionvarainministeriön Sosiaalisen median tietoturvaohjeet. Molemmat olivat mielenkiintoisia ja erittäin ajankohtaisesta aiheesta.
Sosiaalinen media on tällä hetkellä erittäin tärkeä osa elämää yksityisille ihmisille ja yrittäjille. Se tavoittaa todella suuren osan väestöstä, nuorista ikäihmisiin. Sosiaalisen median yleistyessä on tullut eteen uudenlaisia haasteita sekä mahdollisuuksia, joihin pitäisi osata tarttua. Suurimpana haasteena näen some käyttäytymisen ja lisäksi identiteettivarkaudet.
Mielestäni jokaisen yrityksen/organisaation pitäisi järjestää some-koulutusta. Monta kertaa on tullut vuosien varrella itsellenikin vastaan yksityishenkilöiden kirjoituksia työpaikastaan, jotka ovat vähintäänkin kyseenalaisia. Varsinkin kun ihmisillä on tapana ajatella varsin mustavalkoisesti, ei osata ajatella sitä että tämä on vain yhden ihmisen näkemys tai kokemus, eikä ajatella sitä mikä on ”kolikon kääntöpuoli”. Valtiovarainministeriön teoksessa oli mainittu myös, että ”tahaton hölmöily voi johtaa organisaation tietojen vuotamiseen, henkilökohtaisen mielipiteen esittämiseen organisaation virallisena kannanottona, haittaohjelmien leviämiseen tms. ” Nämä ovat suuria ongelmia yrityksen/organisaation kannalta. Oman haasteensa tuovat ”feikkiprofiilit” ja ns. trollit. Hyödyllisenä somen näen yrityksen näkyvyyden parantamisessa, asiakaspalautteeseen vastaamisessa sekä tiedottamisessa.
Koulukuraattori gradusta tuli mieleen, että ihan samalla tavalla voisi asiakaskuntaa tavoittaa myös muissa sosiaalialan työtehtävissä. Somessa lähestyminen saattaa olla monelle helpompaa, kuin esimerkiksi soittaminen tai paikan päällä käyminen. Näkyvyyttä kaipaisin näille työntekijöille. Gradussa mainittiin, että asiakkaiden elämän seuraaminen on helpompaa, kun on esimerkiksi Facebookissa kaverina. Kuitenkin uskallan väittää, että nuoret ovat sen verran ovelia että osaavat kyllä rajata sen, mitä päivityksiä kukakin siellä näkee.
Kirjoitin aikaisempaan postaukseeni siitä, kun 2004 syntyneillä tytöillä oli live-lähetys. Siinähän toisen tytön kavereista löytyi tämän tytön nuoriso-ohjaaja, johon otettiin yhteyttä ja tämä otti sitten yhteyttä tytön vanhempiin. Eli itselläni on hyvä kokemus siitä, että internetissä on alan ammattilaisia joita voi lähestyä.
Muutamat haastatellut kuraattorit mainitsivat ajanpuutteen, sen että some ei tavoita kaikkia, että some korvaisi sen viimeisenkin sosiaalisen kontaktin ja vapaa-ajan rajaamisen. Mielestäni tämä kuulostaa lähinnä muutosvastarinnalta, nämä asiathan ovat täysin rajattavissa. Ei mielestäni somen kuulu korvata kasvokkain tapahtuvaa kontaktia, vaan olla sen rinnalla. Tai ihan vain yhteydenotto väylänä. Vapaa-ajan rajaamisessa tuli pelko siitä, että pitäisi olla tavoitettavissa iltaisinkin. Tämän kuitenkin voi ihan itse päättää. Eikä somen pidä olla ainoa väylä tavoittaa asiakaskuntaa, joten tämäkin oli hieman kummallinen kommentti. Mielestäni asiakkaita etsiessä (etsivä nuorisotyö jne) pitää mennä sinne missä potentiaalisia asiakkaita on, eikä odottaa että asiakkaat tulevat itse luokse.
Mietteitä vielä tehtävästä, jossa piti seurata itselle mielenkiintoisia aiheita mediasta viikon ajan, valita yksi ja kirjoittaa siitä. Lisäksi piti pohtia eettisiä ajatuksia. Itse seuraan Taloussanomia, Helsinginsanomia ja iltapäivälehtiä. Lisäksi ylen nettisivuja ja muita vastaavia. Olen monesti miettinyt, että mihin ihmisten lähdekriittisyys on kadonnut? Mitään ei osata kyseenalaistaa ja kaikkeen painettuun sanaan uskotaan. Otetaan tähän esimerkiksi MV-lehti, jolla on oma fani-laumansa. On todella surullista ja vääristynyttä, että kyseisen lehden teksteihin uskotaan paljon enemmän kuin esimerkiksi Helsinginsanomien artikkeleihin. Vaikka olisikin lähteet mainittu ja tieteellinen tutkimus pohjalla. Pitää toki pohtia asioita kriittisesti myös ns luotettavampien medioiden osalla, mutta nykyisin asetelma tuntuu monesti olevan kääntyneenä päinvastoin.
Pelottavaa on myös, kuinka internetissä on oman elämänsä asiantuntijoita, jotka peittoavat mielestänsä lääkärit mennen tullen. He jakavat ihmisille neuvoja heidän terveyttään koskien ja välillä nämä neuvot ovat todella kyseenalaisia. Pahimmillaan vaarallisia. Tämä on mielestäni yksi somen erittäin ikävä kääntöpuoli.