Suhteissa mediaan

Moduulissa kolme olevaan tehtävään oli lähteenä teos SUHTEISSA MEDIAAN (2009). KOTILAINEN (TOIM.), JYVÄSKYLÄ. GUMMERUS KIRJAPAINO OY.  Teokseen oli koottu artikkeleita, jotka oli jaettu kolmeen eri ryhmään: osallisuus, tunteita ja mediakasvatuksen kysymyksiä. Tehtävänannossa oli kirjoittaa 5-8 sivuinen essee, jonka kirjoitin mutta jolle ei ollut palautuslaatikkoa. Lisäksi pitää nostaa esiin kolme aihetta ja kirjoittaa niistä heränneistä ajatuksista.

  1. Ensimmäisenä aiheena haluan nostaa ”fleimauksen”, eli verkossa kiistelyn taidot.  Tämä pohdintani perustuu Risto Niemi-Pynttärin kirjoittamaan artikkeliin ”Fleimaus, epäkohteliaisuus vai leikillisyys? Verkossa kiistelyn taidosta”. Tämä on mielenkiintoinen aihe, johon aktiivisena sosiaalisen median käyttäjänä, sekä entisenä moderaattorina törmään jatkuvasti.  Niemi-Pyttäri määrittelee fleimauksen vihamieliseksi sananvaihdoksi, jolla halveksitaan toista osapuolta tai kiistetään hänen arvonsa. Olennaiseksi osaksi tätä ilmiötä nousi ”kasvottomuus”, se että ilman ilmeitä tai eleitä voi olla haastavaa tulkita toisen sanoma ja lisäksi puutteellinen luku- tai kirjoitustaito. Olen hämmentyneenä seurannut sitä, että monien aikuisten ihmisten käytöstavat tuntuvat puuttuvan netissä aivan täysin. Oletetaan että voidaan sanoa ihan mitä tahansa, mustamaalata ihmisiä ja jakaa toisten kuvia, ilman seuraamuksia.  Mielestäni ihan kaikille voisi olla hyvä jonkinlainen ”internetissä käyttäytymisen kurssi”, jossa käsiteltäisiin mediataitoja. Lasten ja nuorten kohdalla tämän voisi toteuttaa esimerkiksi kouluissa, mutta aikuisetkin mielestäni hyötyisivät siitä. Olen miettinyt sitä, että vaikka mielestäni vanhempien tehtävä on lasten mediakasvatus, niin kehitys näissä on ollut sen verran hurjaa vauhtia, että vanhemmilla ei välttämättä ole hallinnassa mediataidot. Onko kasvottomuus, vaikka kirjoittaisi omalla nimellään, tuonut jonkun käsittämättömän vallan tunteen? Vai onko kirjoitetun tekstin tulkinta niin monille ihmisille vaikeaa? Ymmärrän kyllä sen, että esimerkiksi sarkasmin käyttö netissä on haastavaa, koska se vaatii vastaanottajalta tietynlaista sosiaalista pelisilmää. Tämä on aiheena itselleni niin mielenkiintoinen, että olen harkinnut viimeisen projektini tehdä aiheeseen liittyen.
  2. Tämä pohdintani liittyy Reijo Kupiaisen artikkeliin ”Lasten mediasuhteet mediakasvatuksen kysymyksenä”. Artikkelissa oli kohta, jossa käsiteltiin digitaalisia pelejä. Viime vuosien aikana on paljon keskusteltu vanhempien ja ammattilaisten kesken, sekä lehdissä pelaamisen haittavaikutuksista. Vain harvoin on tullut esiin pelaamisen positiiviset puolet, niiden olemassaolo on mielestäni kielletty lähes täysin. Vasta viime aikoina on positiivisiakin puolia tuotu esiin. Pelaamisen suurimpana uhkana on, artikkelinkin mukaan, pidetty sen vaikutusta muuhun sosiaaliseen elämään ja kongnitiivisten taitojen heikkoa kehitystä. Artikkelissa mainitaan, että pelaaminen haittaa sosiaalisten taitojen kehitystä, mikäli se rajoittaa sosiaalisia kontakteja ja vähentää arkisia ongelmanratkaisutaitoja. Artikkelin mukaan on kuitenkin eri tutkimuksia, jotka kumoavat tämän väitteen. Itse olen kolmen lapsen äitinä pohtinut pelaamista erittäin paljon. Olen miettinyt sitä, että vaikuttaako omaan näkemykseeni se, että minun ikäpolveni ei juurikaan pelannut konsoli-tai tietokone pelejä. Niitä ei ollut kuin harvoilla. Onko tässä muutosvastarintaa, kuten monissa muissakin asioissa, kun kehitys menee eteenpäin? Itse olen huomannut, että pelaamista meillä harrastetaan kavereiden kanssa, joko niin että kaveri on paikalla tai sitten onlinessä. Tämähän on silloin sosiaalista toimintaa. Lisäksi olen huomannut että pelaaminen on saattanut vaikuttaa jopa positiivisesti lasten ongelmanratkaisutaitoihin sekä opettanut englantia. Olen myös pohtinut sitä, että yksinäisille ihmisille pelaaminen voi mahdollistaa uusien kontaktien saamisen. Jopa ystävien, joka voi olla monen yksinäisen tai syrjäytyneen pelastuskin. Näen silti vaaranpaikkoja pelaamisen suhteen. Jos pelaaminen oikeasti rajoittaa sosiaalista elämää, terveellisiä elämäntapoja tai aiheuttaa ”ei toivottua käytöstä”, niin silloin se on ongelma. Mielestäni pelaamista ei pitäisi demonisoida niin pahasti, kuin sitä monet tekevät, vaan antaa siihen mahdollisuus ikätasoon soveltuvasti, terveellä tavalla.
  3. Viimeinen pohdintani liittyy Sara Sintosen artikkeliin ”Media arjen kasvatussuhteissa”. Artikkelissa oli kohta, jossa todettiin että tietämättömyys ja osaamattomuus voi lisätä vähättelyä tai välinpitämättömyyttä. Halusin puuttua tähän kohtaan, koska mielestäni tämä on erittäin huolestuttavaa. Vanhemmilla voi olla tunne, että eivät pysy kehityksen perässä ja mukana siinä, mitä lapsi tekee internetissä. Lisäksi korostetaan yksityisyyttä, jota itsekin olen pohtinut erittäin paljon. Kuitenkin internetissä on niin paljon vaaranpaikkoja, että vanhempien tulisi olla selvillä siitä, mitä mediaa lapsi lisää eri sivustoille. Vaikka lasten kanssa olisi käyty sosiaalisen median käytöstapoja läpi, niin välillä voi tulla ylilyöntejä. Esimerkiksi eilen oli 2004 syntyneillä tytöillä internetissä live-lähetys, jossa he olivat alusvaatteillaan. Ihmiset kommenteissa yllyttivät vilauttelemaan, pyytelivät treffeille ja tytöt olivat innoissaan. Onneksi paikalla oli valveutuneita aikuisia, julkaisu ilmiannettiin ja tyttöjen vanhemmat selvitettiin. Kuka haluaisi uskoa oman lapsensa tekevän näin? Kuitenkin tyttöjen harkinta petti ja pahasti. Hyväksikäyttöä on ollut aina ja onneksi tietoisuus siitä on lisääntynyt. Kuitenkin näen, että netti lisää hyväksikäyttäjille tapoja/keinoja. Lapset uskovat profiilien olevan aitoja (kuten monet aikuisetkin) ja voivat lähteä innoissaan tapaamaan vastapuolta.  Aiheesta voisin paasata vaikka kuinka paljon ja toivon, että tätä asiaa myös julkisuudessa tuodaan ilmi aina vain enemmän.  Ehkä tämä voisi olla seuraava kampanja: ”Älä sulje silmiäsi- välitä.” tai vastaavaa, jossa tuotaisiin tämä riski näkyväksi kaikille. Uskon että tämä on aikuisten tietoisuudessa, samoin kuin se että turvavyötä pitäisi käyttää tai kännissä ei saa ajaa, mutta näkyvyys aiheesta puuttuu.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *